Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2930311234
567891011
12131415161718
19202122232425
262728293012

RSS

 Uudet kirjoitukset
19.06.2017 11:04 | Krusi

Asiat riitelevät, eivät ihmiset

 

Ihmisten kanssa tulee käyttäytyä niin, että ei arvostele keskustelukumppania, vaan keskittyy käsillä olevaan aiheeseen. Jokainen tietää että ”Ad Hominem”, eli henkilöhyökkäys on argumentointivirhe ja johtaa vain siihen että sinä häviät. Ihmiset tekevät Ad Hominemeja yllättävän usein.

 

Eli jos tulet vaikka töihin myöhässä, niin esimiehesi moittii sinua sanomalla ”olet myöhässä.” Tämä pahoittaa mielesi, ja se on virhe, sillä ”puhumalla asianosaisesta” tarkoittaa sitä että kyseessä on Ad Hominem. Jos sinua moititaan, niin kyseessä on henkilöhyökkäys,

ylpeytesi kokee kolauksen ja vastapuoli on hävinnyt.

 

Kuulet usein sanottavan, että ”asiat riitelevät, eivät ihmiset”. Ja se kuka rikkoo tätä sääntöä on automaattisesti hävinnyt väittelyn. Kun vastapuoli ei keksi enää mitään sanottavaa itse aiheesta, niin alkaa katkera henkilön teilaaminen.


Ihmisten kanssa tulisi aina toimia niin, että kumpikin osapuoli hyötyy kanssakäymisestä. Eli kehu on parempi kuin moite ja pyri säilyttämään molemminpuolinen tyytyväisyys ja kunnioitus. Jos sorrut Ad Hominemiin, niin satutat toisen kallisarvoista ylpeyttä ja hän kokee tulevansa torjutuksi. Me mittaamme menestystämme elämässä usein sillä että hyväksyykö vai torjuuko maailma meidät. Jos saat tuntemaan toisen hyväksytyksi, niin olet hyvä sosiaalisissa taidoissa. Tätä sääntöä rikkomalla voit saada enemmän vihamiehiä kuin kukaan muu, vaikka olisit oikeammassa kuin Jumala itse.

 

Myös vetoaminen auktoriteettiin on Ad Hominem. Sanomalla vaikka ”minulla on enemmän elämänkokemusta kuin sinulla”, sorrut henkilöhyökkäykseen. Oheinen kommentti viittaa siihen että sinulla on enemmän arvovaltaa ja siksi sinun ajatuksesi ja sanasi ovat muka arvokkaampia. Se ei kuitenkaan toimi. Se vain loukkaa toista osapuolta ja julistaa vastapuolen hävinneeksi.

 

Suomi Today

 

Perussuomalaisten johtoon on valittu paljon kritiikkiä saanut Jussi Halla-Aho. Herra Halla-Aho on kritisoinut Suomeen kohdistuvaa pakolaisvyöryä. Hänen mukaansa maissa, joissa on paljon kehitysmaalaisia, on ikävä asua. Puhutaan kuitenkin siitä että mitä hyvää maahanmuutossa on.

 

Ensinnäkin, maahanmuuttokriittiset parjaavat monikulttuurisuutta siitä, että ”lopulta Suomesta tulee paska maa.” Mutta entäs nyt? Eikö nyt ole paras syy nauttia elämästä, kun Suomi ei ole ”vielä” huono maa asua? Pitääkö aina ajaa Ferrarilla, kun voi tyytyä myös käytettyyn autoon? Miksi elämästä ei nyt saa nauttia, koska ”lopussa kaikki on pilalla”? Pitäisi vain nostaa kädet ilmaan ja luovuttaa.

 

Toisekseen, Suomi on historiassaan kokenut kaikenlaisia siirtymävaiheita. On ollut saamelaisten valtakausi, Ruotsin vallan aika, Venäjän vallan ajan autonomia, sota-ajat ja itsenäinen taival. Miksi siis pitäisi nyt alkaa vihaamaan ja luovuttaa? Suomi on kuin futisjengi ja kansalaiset ovat sen kannattajia. Miksi osa faneista kääntyyy maatamme vastaan? Monikulttuurisuus on sitä, että uudet tuulet puhaltaa.

 

Viimeiseksi, väestönkasvu tulee pääosin maahanmuuton myötä. Nuorissa maahanmuuttajissa on Suomen tulevaisuus. Ilman maahanmuuttoa Suomi olisi eläkeläisvaltio. Nyt me saamme uutta verta mamuista. Ja Suomen armeijakin tulee olemaan silkka vitsi, jollemme saa lisää miesväestöä ja tämä tietää sodanaikaisen reservin kasvamista. Nykyinen mikkihiirikomppania tulee kasvamaan kun toisen ja kolmannen polven mamut astuvat armeijan leipiin. Maahanmuuttokriittisten logiikka menee: Jos yksi muslimi on hyvä, niin se on vain yksittäistapaus. Mutta jos yksi muslimi on paha, niin kaikki musut ovat.

 

Halla-Aho on päätöksensä tehnyt, niinkuin on moni muukin kansallismielinen. Heidän visionsa Suomesta on muista riippumaton monokulttuuri. Mutta Suomen todellisuus on se, että maa koostuu yhä enemmässä määrin useasta eri kulttuurista. Heidän asenteensa on väärä jo siitäkin syystä että on paljon hauskempi hyväksyä muut kuin torjua ja kieltää ympäröivä todellisuus.

 

Sairaus on kuin harmaa asuste

 

Jos sinulle määritellään jokin psykiatrinen diagnoosi, niin sittenkään et saa muuttaa käytöstäsi. Määrität itsesi henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella, et jonkin yhteiskunnallisen leiman. Jos alat määrittämään itseäsi esim. skitsofreniadiagnoosin mukaan, niin se on sama asia kuin että jos pukeutuisit joka päivä mustaan kaapuun. Se on sama kuin että jos olisit vihainen ja katkera lopunikääsi.

 

Me kuntoutujat haluamme että meitä kohdellaan samanarvoisina kuin muitakin jonkin sairauden kanssa eläviä. Emme halua olla mitään hoidokkeja tai potilaita, vaan järkeviä ja rationaalisia ihmisiä. Haluamme että meidän ihmisarvomme säilyy ennallaan riippumatta siitä mitä joskus kauan sitten on tapahtunut, mitä ei voi edes Jumalakaan muuttaa.

 

Kukaan ei halua itselleen sitä kohtaloa että herää yksi päivä ja toteaa että kaikki mahdollisuudet elämässä ovat menneet. Koko elämä voi valua hukkaan jos alkaa ajattelemaan että parhaat vuodet olivat ajat ennen sairastumista. Siksi psyykediagnoosi ei ole mikään tuomio siitä että hoidit asiasi huonosti. Pitää tietää mitä haluaa elämältään ja mennä vain tulta päin kuten H. Harkimo ja D. Trump.

 

Aloita parannus itsestäsi

 

Moni ihminen syyttää muita tai olosuhteita omista ongelmistaan. Tähän on olemassa vain yksi lääke ja se on kaiken lisäksi helppo toteuttaa. Resepti: vaikuta omaan käytökseesi. Sinä saat olla se mikä olet, mutta vain jos tiedät sen oikeasti. Koko olemuksesi ytimessä on olemassa niin sanottu autenttinen minuutesi. Se on se sinä joka ei tiedä mitä on kompromissi tai keskinkertaisuus. Se sinä joka vaatii itseltään täyttä panosta ja joka liitelee pilvissä.

 

Ainut ihminen jota sinä ohjaat on sinä itse. Ainut asia mihin voit vaikuttaa on omaan suhtautumiseesi. Kun valitset käytöksen, valitset ne lopputulokset jotka koituvat siitä käytöksestä. Jos haluat erilaisia lopputuloksia, niin muuta käytöstäsi. Käy useammin ulkona, aloita uusi harrastus tai ala elämään päihteetöntä elämää.

 

Jos haluat erilaisen elämän, niin tee asioita toisin. Maailma tai muut ihmiset eivät tanssi sinun pillisi tahdissa. Jotta saat toisenlaisia lopputuloksia, niin sinun on oltava valmis muutokseen ja kyseenalaistamaan elämäsi jokainen nyanssi. Voit ajatella että maailma on paha paikka, jossa sinä olet sankari. Tai sitten että saat niitä lopputuloksia elämältä, joita itse tuotat.

 

Miksi vasta loppu on juhlan paikka?

 

Kaikki tuntevat Manun, Suomen tasavallan entisen presidentin. Häntä hehkutettiin vasta hänen painuttuaan manalan majoille, ja kysymys kuuluu että miksi vasta silloin? Entisen Neuvostoliiton perustajaa, Vladimir Leniniä alettiin muistamaan lämmöllä vasta hänen kuoltuaan. Miksi ihmiset ympärilläsi tuskin muistavat olemassaoloasi vasta kun sinulla on merkkipäivä tai loppututkinto takataskussa?

 

Miksi lukiolaista juhlitaan vasta kun hän on ylioppilas? Miksei koko koulutaipaleen ajan? Miksi vasta loppu on jotain, mutta ei itse matka?

 

Me ihmiset jätämme lähimmäisemme huomiotta joka arkipäivä, joka minuutti ja sekuntti muka ”kiireen” takia tai sen että ei ole mitään syytä muistaa toista.

 

Raamattu neuvoo: Rakasta lähimmäisiä kuin itseäsi, Älä tuomitse, ettei sinua tuomita, Armo niille jotka ovat syntiä tehneet, Älä valehtele, varasta tai tapa.

 

Mitä tämä kertoo meille on se että anteeksiantamisessa on voimaa, toisia pitää huomioida ja muistaa koko ajan ja sen että toisia ei tule tuomita.

 

Älä jätä mitään tekemättä tai sanomatta mitä täytyy tehdä ja sanoa ennen omaa tai lähimmäistesi kuolemaa. Ihminen katuu elämänsä lopussa vain sitä mitä jäi tekemättä tai sanomatta. Muista antaa paljon arvonantoa ja tunnustusta ystävillesi ja rakkaimmillesi. Elämä on seikkailu, jossa kehittyy matkan edetessä ja loppu koittaa jokaiselle, mutta koko pointti on nauttia kaikista hetkistä matkan varrella.

 

Jääkiekko: Valta vaihtui IFK:ssa

 

HIFK:n päävalmentaja on vaihtunut. Antti Törmänen vapautettiin tehtävistään ja hänen seuraajansa on A-P Selin. Törmäsen pelitapa (suhteutettuna Hifk:n perinteisiin) oli enemmänkin tunteista riippuvaa luomulätkää. Jos itseluottamus oli tapissa, niin peli oli erinomaista. Jos taas itsetunto oli nollassa niin kuokkaan tuli, sillä ei ollut olemassa pelitapaa mihin nojata.

 

Selinin IFK pelaa systemaattisemmin kuin Törmäsen. Tämä tarkoittaa etenkin sitä että päällimäiset fiilikset eivät vaikuta peliin niin paljoa. On olemassa tietty pelisysteemi, joka on selkänoja, johon nojata tiukoissa paikoissa.

 

Peli on kokonaisvaltaisempaa ja se johtaa tunteista riippumattomiin tuloksiin. Törmäsen IFK:ssa oli sekalaisia elementtejä itsensä kehittämisestä raivokkaisiin tahtomaaleihin. Vähän kuin Frankensteinin hirviö, eli sekava mosaiikkiruukku, johon on riputeltu erilaisia palasia.

 

Nyt IFK ei koostu enää palapelistä, vaan tiedossa on selkeä peli-identiteetti. Joe Finley tuo mukaan fyysisyyttä ja Patrik Karlsson taitoa. Jokainen katsoja tietää HIFK-halliin tullessaan mitä on tiedossa. Vastakkainasettelujen aika IFK:ssa on ohi.

 

Pasifismin kiekaisu

 

Suomalaisen miehen elämän vaikeimpia päätöksiä

on päätös asepalveluksen suhteen. Helpoin valinta olisi käydä se intti, vaikka sitten ehkä joutuisi itse ase kourassa rintamalle. Sotilasvalaa ei tarvitse noudattaa kuin koraania.

 

Sitä en ymmärrä että miksi kristillinen maa kuten Suomi ei vaadi noudatettavan kristinuskon opetuksia armeijassa. Kuuluuhan kuudes käsky jopa: ”Älä Tapa.” Miksi sitten aseistakieltäytyminen on rikos Suomessa?

 

Totaalit eivät ole mitään mielipidevankeja, vaan on Raamatussa kuuluva fakta, kuudes käsky, muinainen elämän laki, joka kieltää tappamisen kaikissa sen muodoissa. Sotilailta vaaditaan sotatilanteessa valmiuksia tappaa ihmisiä vaikka kymmenkertaisesti enemmän kuin mitä pahinkaan sarjamurhaaja.

 

Muut vaihtoehdot nuorelle ovat työpainotteinen, mutta rangaistuksenomainen siviilipalvelus tai sitten vankeuteen johtava totaalikieltäytyminen. Suomalainen valkoinen kristitty mies on parjattu nykypäivän Suomessa. Heidän isovanhempansa ovat kokeneet toisen maailmansodan kauhut ja jotkut jopa Stalinin vankileirit. Mikä on feministien agenda tämän miesten jatkuvan parjaamisen taustalla?

 

Kuluttajayhteiskunnan rahastusmenetelmät

 

Länsimaisella kulutusyhteiskunnalla on tiedossa mitä ihmiset tarvitsevat minäkin vuodenaikana ja juhlapäivänä. Joten he tietävät mitä milloinkin markkinoida ihmisille. Joulunaika on hysteeristä ostamista. Silloin hinnat ovat huipussaan ja vasta tammikuussa on alennusmyynti, joissa ostetaan joululahjarahoilla lisää krääsää ja se on myös eräänlainen lepyttelysesonki siitä kuinka paljon rahaa ihmisiltä imettiin joulumarkkinoilla.

 

Ihmiset tarvitsevat ruokaa ja juomaa sekä ravintoa itsetunnolleen. Tämä on koko kapitalismin idea. Hyödyntää ihmisten ahneutta ja heikkoa itsetuntoa. Oikeasti et tarvitse mitään hillitöntä määrää materiaa voidaksesi hyvin. Länsimaissa kehitysideaali on rikastuminen kun taas itäisissä maissa se on henkinen kehittyminen.

 

Viikonloput ovat myös yhteiskunnan yksi tapa määrätä mitä pitää tehdä jotta olisi onnellinen tai ”mukana voittajien joukossa.” Baareissa, ravintoloissa ja pubeissa käyvät yksinäiset keski-ikäiset miehet tai sitten juuri mopoiän ylittäneet nuoret komeat ja kauniit. Baareissa ideana on kaupallistaa idea täydellisestä viikonlopusta. Juot itsesi känniin, nautit kaunottarien seurasta ja sunnuntaina podet krapulaa kotona. Tämä täysin teennäinen ja pinnallinen riitti sopii hiukan yksinkertaisille tai heikkoitsetuntoisille yksilöille. He ostavat itsensä onneen kun suuntaavat joka viikonloppu ulos lasilliselle kavereidensa kanssa.

 

Mutta karu tosiasia on se, että yhteiskunta tai muut eivät voi tehdä sinua onnelliseksi, vaan vain sinun oma sisäinen vointisi. Onnea ei voi ostaa, vaikka baarit ja ravintolat niin väittävät kun he imevät rahasi vedoten tunteisiisi ja tarpeeseen olla tärkeä ja hyväksytty. Baareilu on vain turha muinaisjäänne ajoilta, jolloin ei ollut tietokoneita tai älypuhelimia.

 

Onnellisuus ei ole ostettavissa, vaan sen voi saavuttaa vain jos tietää kuka on ja mitä haluaa elämältä. Buddhismissa uskotaan että onni on löydettävissä poistamalla halu. Siis se on löydettävissä jos ei juo rahojansa joka viikonloppu tai ruikuta muilta hyväksyntää. Se on haluamisen lopettaminen. ”Pysähdy, olet jo perillä”, sanoi Tommy Helsten.

 

 

 

The purpose of ”Zero” in our lives and how we forget its existence

 

Imagine that its Saturday, 25th of June and your friend has a birthday next Saturday, 2nd of July. You reckon that 25+7=32, so it makes sense. But wait a minute, if you count both Saturdays, that makes it total 8 full days! 25th June itself + seven other days. So why its not 25+8=32? Hmm... If you are being precise, 25+7 should be 1st of July, if we count the current day (Saturday) at hand also.

 

If you, for example, look for a winter vacation, beginning from Wednesday 28th of February and that ends at Saturday, 2nd of March, what do you get? Usually we are talking about four days, but if you include also Wednesday, you get a total of five days. It makes sense that 28 + 4 = 32, that is 2nd of March. You add the number four, but if you start counting from zero, you'll get one extra day. So what we usually do is neglect the current day at hand and forget that in order for a number to promote from 0 to 1, it needs one extra straw in the line.

 

Our calendar starts from the 1st day, but neglects the fact that the first number after -1 is not 1, but 0. So why are our calendars so screwed up? Shouldn't the age of mankind start from day zero, not one? The amount of numbers till 10 is actually 11 if you include also the number zero. 0, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, and 10. People think thats 10 numbers, but the truth is that there are a total of eleven numbers.

 

Is there a difference between the 2000th century and the 2000 decade? There is also 2010th decade. Its all too confusing. But there is difference found if you look really hard. There is three different nyances.

 

If you attend to a chess tournament its possible ”not to” score, that is, to receive a total of zero points, the minimum amount. If you lose all of your games. It can raise from there 100% if you get even one win. And if you play for example 15 matches and you win 15 (all of your) games, your winning rate is no less than 100%, the maximum amount.

 

So if we exclude the number 0 from our calendars, daily conversations and general assumptions, why does it exist? To me, zero is the synonym for failure, ”less than perfect”, a total drop-out. It may mean that a person has either completely missed the point or lost all of his credibility.

 

Zero is usually used in mathematical diagrams as the lowest score, paired with 1, 2, 3, et cetera, but not really included in our society, world or measurement standards. But even so its a number, may not resemble anything too grand but at least its higher than minus one! Its a symbol of middleground, neutrality. Sometimes a terrible loss can be a path to a new life. So never underestimate any effort you take, because the worst life is one unexamined, never participated and never measured, not by any standard or number.


 - Krusi


Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on yksi plus kaksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2017 Krusin planeetta - suntuubi.com